Kävin juuri salilla. Kyllä, päiväsaikaan, ja arvatkaapas, kohtasinko taas mummoja. Tarkemmin sanottuna yhden virkeän vaasalaismummon.
Olin siinä jo pyöräillyt alkulämmöt ja reenasin parhaimmillani käsilihaksia, kun tämä pyöreä mummeli astui naisten puolelle. Hänellä oli tietenkin passelit salivarusteet eli perinteiset liehulahkeiset salihousut, jotka ulottuivat puoleen nilkkaan. Ja iso t-paita, tietenkin.
No, tuo tomera naisihminen päätti mennä ensimmäiseksi "tärinälaitteeseen" hieman tärisyttämään kroppaansa. Nainen meni seisomaan laitteen päälle ja kohta tärinä alkoikin kuulua (ja se peitti tietenkin musiikin.) Jatkoin touhujani, mutta pian huomasin naisen kummalliset liikkeet. Mummo nosti kätensä ylös ja venytti itseään pitkin pituutta, kun samalla tärinälaite hytkytti naista....ja tietenkin jokaista ruumiinosaa. Kohteliaasti voin kertoa, että nainen ei ollut kokoa S.
Seuraavaksi mummeli istahti laitteen edessäolevaan tuoliin ja väänsi tärinän yhä suuremmalle. Jalkansa hän asetti laitteeseen niin, että jalat hytkyivät ja hän itse saattoi jatkaa käsien venyttelemistä.
Kun nainen oli saanut tärinätoimenpiteet tehtyä, hän hyppäsi tomerasti pois laitteesta. Itse siirryin jalkaliikkeiden pariin ja myös nainen vaihtoi välinettä. Kesken sarjan mummo kysyi minulta: "käytkö usein täällä?" Vastasin mummolle, että vähintään kerran viikossa. Siihen mummo tuumasi: "hyvähyvä." Kun sanoin, että joskus parikin kertaa, hän totesi: "Aina vaan parempi." Huh, enpä ole ikinä saanut ihan mummoikäiseltä tuollaista kysymystä.
Rupattelimme siinä hetken, ja vaihdoin taas treenaamaan käsiä. Kun sain sarjani loppuun, huomasin mummon tarkkailevan minua. Tällä kertaa mummo sanoi: "kyllä sulla näkyy olevankin jo tuota käsilihasta". Siihen tuumasin, että tuleehan mun aika usein käytyä täällä....
Mummo oli topakka ja mukava. Rupattelimme siinä musiikista ja hän kertoi, että hänen kaikki kolme lastaan (n.40 v.) kuuntelevat eri musiikkia. Tuli siinä itsekin kaikki vaivat lueteltua ja mummo oli heti sitä mieltä, että kyllä minulla hieman notkossa taitaa olla selkä.
Pukuhuoneessa sain kuulla, että mummo on joskus itsekin ollut opiskelija Jyväskylässä! Hän kertoi asuneensa pienessä asunnossa kämppiksen kanssa. Oli kuulemma luovuutta saada kaikki huonekalut sinne mahtumaan. Lähtiessäni mummo sanoi, että kaipa me vielä joskus nähdään.
Huhhuh, tavalliset ihmiset osaavat yllättää - ainakin kommenteillaan. Ehkäpä minusta itsestäkin vielä kehkeytyy tuollainen tomera mummo, joka laukoo mielipiteitä sopiviin väleihin. Tai silloin, kun joku jaksaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti