Tavisten talvi

Talvi: "On kylmä. Sataa lunta. On pakkasta. Paleltaa, paistais jo aurinko, sulais lumet ja tulis kesä. Ei mua haittais vaikka olis kolkyt astetta lämmintä..."

Kesä: "Voi kauhee, kuinka kuuma! Tänne ihan pakahtuu. Hiki valuu koko ajan ja juoda pitää, ettei pyörry. Sais jo viilentyä, ei lumi olis pahitteeks nyt!"

- Ei kohden koskaan.

Ehkä se on vain asenteesta kiinni, se tavisten talvi. Onhan se kiva, että paistaisi jo aurinko ja linnut laulaisivat ja olisi kesä. Mutta entä ne kärpäset? Eipä niitä kukaan talvella muistele.

Myönnän, etten henkilökohtaisesti pidä kylmästä. Olen vilukissa, joka palelee jo mittarin näyttäessä alle kymmentä astetta lämmintä. Toisaalta, ei hellekään ole minun juttuni. Jatkuva kuumuus ja hiki on pakahduttavaa. Yöllä ei saa unta, kun on kuuma. Mökillä on viileämpää, mutta hytttyset vaanivat nurkissa ja aamulla ihoa kutittaa. Miksi kuitenkaan pitäisi aina ajatella ääripäitä? Miten olisi kevät ja syksy?

Tällä hetkellä puut ovat kauniisti lumessa ja aurinko raottelee säteitään pilvien läpi. Ulkona tarkenee, kunhan pukee ja pysyy liikkeessä. Hyttyset eivät kiusaa, pakkaset eivät pakota ja olo on suhteellisen mukava. Pitäisikö jostain valittaa?

VAIN yo-kirjoitukset

Eilen oli sitten äidinkielen teksitaitokoe. Yo-koe. Mutta hei, sitä vartenhan tässä on kolme vuotta harjoiteltu!

Niinpä. Lukio on yhtä kuin ylioppilaskirjoitukset. Onko sinulla missään vaiheessa lukiota tullut mieleen, että opettelet asioita elämää etkä yo-kirjoituksia varten? Ei. Miksi ei? Koska sitähän meille ei ole kerrottu.

Ensimmäisillä opinto-ohjaajan tunneilla meille annetaan vinkkejä, miten pärjätä kirjoituksissa. Jos meluat tunnilla, opettajat sanovat, että sittenhän olet pulassa kirjoituksissa, omapa on vikasi. Niinpä. Omapa on vikani, jos en muista derivointia kirjoituksissa. Vaikka onko sekään niin vakavaa. Nehän ovat vain kirjoitukset! Harva joutuu koskaan derivoimaan tosielämässä...

Abiturientin on kirjoitusten kynnyksellä hankala ajatella, että kas, nehän ovat VAIN kirjoitukset! Haloo, se vaikuttaa koko elämään! Jos nyt tyrin, en saa jatkokoulutuspaikkaa, päädyn Siwan kassalle, en saa rahaa, en kunnollista puolisoa, voin tehdä vain yhden lapsen, koska minulla ei ole varaa elättää enempää, lapsilisät eivät riitä mihinkään ja mikä pahinta: kadun koko elämäni, etten skarpannut kirjoituksissa.

Niin. Nehän ovat VAIN yo-kirjoitukset. Ne vaikuttavat ainoastaan loppuelämäämme, ei paineita!

Uskokaa jo ihmiset, että ne todellakin ovat vain kirjoitukset. Vaikka tyrisit ne, voit selvitä pääsykokeista. Voit saada kunnollisen opiskelupaikan, puolison, lapsia ja hyvän elämän, jota kiikkutuolissa muistella.

Ja hei, ei Siwan kassakaan ole niin paha. Elämä on sitä, miltä sen saa itse näyttämään. Minulle se on täynnä mahdollisuuksia.