Niinpä. Lukio on yhtä kuin ylioppilaskirjoitukset. Onko sinulla missään vaiheessa lukiota tullut mieleen, että opettelet asioita elämää etkä yo-kirjoituksia varten? Ei. Miksi ei? Koska sitähän meille ei ole kerrottu.
Ensimmäisillä opinto-ohjaajan tunneilla meille annetaan vinkkejä, miten pärjätä kirjoituksissa. Jos meluat tunnilla, opettajat sanovat, että sittenhän olet pulassa kirjoituksissa, omapa on vikasi. Niinpä. Omapa on vikani, jos en muista derivointia kirjoituksissa. Vaikka onko sekään niin vakavaa. Nehän ovat vain kirjoitukset! Harva joutuu koskaan derivoimaan tosielämässä...
Abiturientin on kirjoitusten kynnyksellä hankala ajatella, että kas, nehän ovat VAIN kirjoitukset! Haloo, se vaikuttaa koko elämään! Jos nyt tyrin, en saa jatkokoulutuspaikkaa, päädyn Siwan kassalle, en saa rahaa, en kunnollista puolisoa, voin tehdä vain yhden lapsen, koska minulla ei ole varaa elättää enempää, lapsilisät eivät riitä mihinkään ja mikä pahinta: kadun koko elämäni, etten skarpannut kirjoituksissa.
Niin. Nehän ovat VAIN yo-kirjoitukset. Ne vaikuttavat ainoastaan loppuelämäämme, ei paineita!
Uskokaa jo ihmiset, että ne todellakin ovat vain kirjoitukset. Vaikka tyrisit ne, voit selvitä pääsykokeista. Voit saada kunnollisen opiskelupaikan, puolison, lapsia ja hyvän elämän, jota kiikkutuolissa muistella.
Ja hei, ei Siwan kassakaan ole niin paha. Elämä on sitä, miltä sen saa itse näyttämään. Minulle se on täynnä mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti