Talvi: "On kylmä. Sataa lunta. On pakkasta. Paleltaa, paistais jo aurinko, sulais lumet ja tulis kesä. Ei mua haittais vaikka olis kolkyt astetta lämmintä..."Kesä: "Voi kauhee, kuinka kuuma! Tänne ihan pakahtuu. Hiki valuu koko ajan ja juoda pitää, ettei pyörry. Sais jo viilentyä, ei lumi olis pahitteeks nyt!"
- Ei kohden koskaan.
Ehkä se on vain asenteesta kiinni, se tavisten talvi. Onhan se kiva, että paistaisi jo aurinko ja linnut laulaisivat ja olisi kesä. Mutta entä ne kärpäset? Eipä niitä kukaan talvella muistele.
Myönnän, etten henkilökohtaisesti pidä kylmästä. Olen vilukissa, joka palelee jo mittarin näyttäessä alle kymmentä astetta lämmintä. Toisaalta, ei hellekään ole minun juttuni. Jatkuva kuumuus ja hiki on pakahduttavaa. Yöllä ei saa unta, kun on kuuma. Mökillä on viileämpää, mutta hytttyset vaanivat nurkissa ja aamulla ihoa kutittaa. Miksi kuitenkaan pitäisi aina ajatella ääripäitä? Miten olisi kevät ja syksy?
Tällä hetkellä puut ovat kauniisti lumessa ja aurinko raottelee säteitään pilvien läpi. Ulkona tarkenee, kunhan pukee ja pysyy liikkeessä. Hyttyset eivät kiusaa, pakkaset eivät pakota ja olo on suhteellisen mukava. Pitäisikö jostain valittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti