On ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. Tai sitten se ei kulu millään!
tuttua?
Istut lääkärin odotushuoneessa viisi minuuttia. Viisi pitkää minuuttia... aika tuntuu viideltä tunnilta.
Ja sitten taas toinen ääripää:
Tajusin vasta äskettäin, että minusta todella tulee ylioppilas. Toki tiesin mennessäni lukioon, että kolmen vuoden kuluttua valkoinen lakki on päässäni, mikäli kaikki menee parhain päin. Mutta katsopas: siihen päivään onkin enää alle kuukausi!
Lukioaikani on mennyt todella nopeasti. Välillä on ollut vastoinkäymisiä (tai aika useinkin), mutta ihmeellisesti kaikesta on vain selvitty. Varmasti monet muutkin lukiolaiset ovat odottaneet valkolakkia kuin kissat hiirtä: koskakohan se sieltä putkahtaa?
Lakin saamiseen liittyy paljon muutakin. Yksi vaihe elämästä takana ja nyt on aika käydä pääsykokeissa. Kesällä sitten selviää, minnepäin maailmaa nokka suunnataan, vai suunnataanko minnekään. Jokainen on varmasti odottanut myös sitä hetkeä, että pääsee omaan asuntoon, pois porukoiden nurkista valumasta. Oma vapaus, freedom! Tai no, onko sekään nyt sitten niin hienoa.
Ja tämänhetkinen tunne... tässäkö se nyt sitten olikin?
Ei tunnu mitenkään erilaiselta kuin ennenkään, vai pitäisikökään tuntua. Kaippa se oli sitten tässä, tämä lukioaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti