Olo ei kyllä ole kirjan julkaisun jälkeen muuttunut. Olen ihan sama tyttö kuin pari kuukautta sitten, vaikka kirjailijasopimus on solmittu ja kirja on yleisessä myynnissä.
Tuntuuhan se hienolta, kun porjekti on vihdoin saatu ulos. Ei tosin päätökseen, koska haastattelupyyntöjä on tullut ja jotain esiintymistäkin on mietinnän alla...tästä se kaikki vasta alkaa.
Tuntui oudolta, kun eräässä haastattelussa kysyttiin vinkkejä niille, jotka haluavat kirjoittaa. Tuli sellainen olo, että istun jossain nahkatuolissa tammisen pöydän takana kirjoituskoneen ääressä ja jaan neuvojani aloittelijoille. Mutta olen itsekin aloittelija, mikä minä olen muita neuvomaan! Sen vain sanon, että kirjoittakaa. Se on ainut neuvoni.
Esikoisteoksen julkaisemisen jälkeen törmäsin ensimmäistä kertaa erääseen hankaluuteen. Selasin meneillä olevia kirjoituskilpailuja ja tajusin, että esikoisteoksen julkaisseilta on evätty osallistuminen aika moneen kilpailuun. Se on hyvä, koska silloinhan kilpailu on tasapuolinen, mutta en pidä itseäni edelleenkään minään suurena nerona, jonka pää savua täynnä kielellisiä jekkuja. No, tietysti joskus niinkin...
Runokokoelman julkaisu lähti Sanoja rakkaudesta -kirjoituskilpailusta. Yksi arvostelijoista oli kirjailija Juha Itkonen. Muistin pitkästä aikaa, mitä hän oli sanonut:
"kepeä, mutta taitavasti murteella kirjoitettu runo nostaa hymyn huulille ja jättää odottamaan lisää samanlaista – kenties kokonaista kokoelmaa."
Tuosta arvostelusta on paljon aikaa ja sitä lukiessani tiedän kehittyneeni vuoden aikana. Nyt Taireteos on julkaistu ja saan olla siihen tyytyväinen, vaikka eihän kirjoittamisessa tule valmiiksi koskaan.
Täällä lisää kirjastani!
Kiitokset eräälle kirjailijatutulle! Kuulemma kilpailuihin voi osallistua, jos eikoisteos on oma- tai palvelukustanne. Hyvä juttu :)
VastaaPoista