Taas on joulu ja pukki kävi. Joululaulut soi, maha on ähky ja suklaata on syöty. On syöty laatikot ja kinkut ja kuivakakut ja nyt löhötään. On piparia ja lahjoja ja laiskottelua ja rauha. Vai onko?
Miettikää, kaikilla ei ole. Kaikilla ei ole lahjoja, ei ruokaa, eikä ähky olo. "Ei nälkäinen tiedä kuinka kylläinen kärsii" -sanonta voi hyvinkin pitää paikkansa, kun toiset makaavat lahjavuoren keskellä mahojaan pidellen ja toiset pitelevät mahaansa nälästä. Ja sitten joulun jälkeen uutisoidaan, miten paljon taas meni ruokaa roskikseen.
Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun toisilla on kaikki ja toisilla ei mitään? En halua moralisoida ketään, enkä itsekään harrasta sen kummemmin vapaaehtoistoimintaa. Mietin vain, miksi homma menee, miten menee.
Joulun alla tutustuin Joulupussikeräykseen, jonne sai viedä ruokaa ja tavaraa ja ne lahjoitetitiin vähävaraisille. Se on konkreettista apua, jos mikä. Avunsaajat valittiin jäjestöön lähetettyjen hakemusten perusteella.
On suuri kynnys hakea apua ja tunnustaa olevansa vähävarainen. Ehkä se on osasyynä siihen, miksi ihmisten on vaikea auttaa toisiaan. Aina ei välttämättä voi huomata, kun naapurilla menee huonosti. Sitä voidaan peitellä. Siksi joulupussikeräyksen kaltainen apu on hienoa toimintaa, koska voi olla varma, että apu menee perille.
Toinen vaihtoehto on se, että olemme niin sokeita, että emme huomaa tai halua auttaa. Sitten vika on meissä. Jos sulkee silmät toisen kärsimykseltä, se ei ole hyvän merkki.
Uskoni ihmiskuntaan on onneksi edelleen sen verrran vahva, että uskon meidän auttavamme toisiamme. Onneksi meillä sentään on keräyksiä ja muita ja auttaminen saattaa varmasti auttajankin joulumielelle.
Ihminen tarvitsee toista, oli varallisuus mikä hyvänsä. Pitäkää siis toisistanne hyvää huolta ja muistakaa välittää lähimmäisistänne. Hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti