Eräänä kauniina päivänä katselin ulos työpaikan ikkunasta. Jalkakäytävällä kulki lauma esikouluikäisten näköisiä lapsia, jotka talsivat eteenpäin opettajien johdolla. Pienet oppilaat olivat asettuneet parijonoon ja heidän kasvoiltaan loisti innostus. Kiinnitin huomioni viimeisenä kulkeviin tyttöihin, jotka pitivät toisiaan kädestä kiinni ja kirivät matkaa edellä oleviin.
Näin siinä itseni ja parhaan ystäväni. Liikunta ei alakouluikäisenä lempiharrastukseni, mutta niin sitä vain selvittiin ystävien kanssa jopa hiihdosta umpihangessa. Kirimme sisulla toisiamme jatkamaan, hauskaakin meillä taisi olla.
Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin oli: Miksi kaksi kaverusta pitävät toisiaan kädestä kiinni?
Kun mies ja nainen pitävät toisiaan kädestä kiinni, useimmiten oletus on, että he pitävät toisistaan, ehkäpä seurustelevat. Asetelma on luonnollinen, he kaipaavat läheisyyttä.
Mutta miksi kaksi esikouluikäistä, samaa sukupuolta olevaa kaverusta pitelevät toisiaan kädestä kiinni kävellessään?
Kysytäänpä toisin päin. Miksi he eivät pitäisi toisiaan kädestä kiinni? Tuskin kaksi lasta ajattelevat mitään kummempia, kun he käsi kädessä tallustavat katua eteenpäin. Jokin motiivi heillä kuitenkin täytyy olla.
Läheisyys. Se on jotain, mitä ihminen kaipaa, vaikkei sitä sen tarkemmin ajattelisi. Se on kumma, miten ihminen on laumaeläin, vaikka muuta väittäisi. Ihminen kaipaa toisen kosketusta ja läheisyyttä. Toisen seuran ei tarvitse olla sen kummempaa. Ehkä noidenkin esikoululaisten mielestä oli yksinkertaisesti mukavaa tarttua toisen tassusta kiinni. Sitä se on, jos toisesta ihmisestä pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti