Olin jo hyvissä ajoin varannut ajan ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöltä influenssarokotukseen. Koska lähden tammikuussa vaihtoon, haluan minimoida riskit sairastua. YTHS:llä sanottiin, että "apteekin kautta sitten vaan rokotukseen."
Kun rokotuspäivä koitti, päätin rokotukseen mennessäni hakea rokotteen Palosaaren apteekista. No, apteekissa minulle todettiin, että rokotukset ovat loppuneet koko Vaasasta. Jee.
Ei siinä muu auttanut kuin soittaa YTHS:lle ja perua aika (noin tuntia ennen sovittua kellonaikaa).
Kyseisenä päivänä lähdin kotipaikkakunnalleni viikonloppua viettämään. Kas kummaa, minulle tuli asiaa lääkäriin. (Onneksi maksoin jo alkuvuodesta terveyskeksuksen vuosimaksun).
Ajellessani terveyskeskukseen keskustan alue oli rauhallinen, kuten tavallista. Terveyskeskus oli kuitenkin aivan erityisen rauhallinen. Törmäsin silti aulassa vanhaan englannin opettajaani, jonka kanssa rupattelin opiskeluistani. Hän muisti kehua, miten olen jo alakoulussa ollut luova persoona.
Ilmeisesti myös lääkäreillä oli hieman ylimääräistä aikaa, koska diagnoosin lisäksi sain hieman vanhemmalta mieslääkäriltä elämänohjeita. Hän käski muun muassa istua mummoni polvelle ja kysyä, miten sairaudet on hoidettu hänen aikanaan. Hän kysyi, myös tiedänkö, miten e-resepti toimii. Kun sanoin tietäväni, hän kysyi minulta, että mitenkähän se mobiilivarmenne oikein toimii, että tuleeko sieltä kännykkään viesti vai miten. Neuvoin häntä. Seuraavaksi lääkäri kertoi omasta opiskeluajastaan, kun kaikki kirjoitettiin kirjoituskoneella, eikä kopiokoneita ollut. Lähtiessäni hän vielä kehotti minua tallentamaan isovanhempien puheet, koska ehkä muutamankymmenen vuoden päästä ne voisivat alkaa kiinnostaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Lääkärikäynnin jälkeen menin käymään apteekissa, ja kappas, siellähän niitä influenssarokotteita oli vielä jäljellä!
Vaikka joskus väitetään, että pienellä paikkakunnalla on kurja asua ja kaikki on kaukana, niin minä väittäisin, että palvelu on täällä nopeampaa, kun joka paikka ei ole täynnä ihmisiä. Toisaalta pitää varautua myös siihen, että nurkan takaa vastaan kävelee vanha englannin opettaja.
Puolensa ja puolensa, mutta tällä hetkellä olen kotipaikkakuntaani hyvin tyytyväinen. Ja jos jostain syystä viikonlopun aikana alkaa tympiä, niin onhan metsässä aina tilaa hengittää. Mielestäni se on parasta silloin, kun saa istua hevosen selässä, kuten kuvasta näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti