Kun laitapuolen kulkijat vetävät viivaa, minä douppaan itseäni musiikilla. Juostessani metsässä korvissani pauhaa Pendulum, jonka rytmit eivät anna minun hidastaa tahtiani. Kotiin päästyäni käperryn vilttiin tietokoneen äärelle kirjoittamaan. Silloin taustalla soi Chisun Yksinäisen keijun tarina. Kietoudun musiikkiin ja kuuntelen, mitä se kertoo. Kun narkomaani pääsee sfääreihin naukkailemillaan aineilla, minä olen pilvissä kuunnellessani upeita sanoja ja hienoa melodiaa. Musiikki on parhaillaan silloin, kun se saa aikaan hyvänolontunteen ja kylmänväreitä.
Riippuu aikalailla vuodenajasta, millainen musiikki minuun uppoaa. Kesällä menee kevytkin rallatus, jos se on tarttuva ja varma kesähitti. Toisaalta se saattaa loppukesästä jo ärsyttää aika tavalla...
On myös seurasta kiinni, millaista musiikkia kuuntelen. Kun istun yksin käpertyneenä nojatuoliini, kuuntelen rauhallista musiikkia, jossa on paljon hienoja sanoja, joista löydän merkityksen itselleni. Kun vietän iltaani ystävien kesken, haluan menevää musiikkia ja jotain, mikä tanssittaa.
Niin, tanssi ja musiikki. Baari ei ole baari ilman musiikkia, jonka tahdissa voi tanssia aamuun asti. Musiikki vie mukanaan, se virtaa vereeni kuin narkkarin heroiini, se vaikuttaa minuun kuin paraskin trippi, minkä ihminen voi saada.
Monilla ihmissuhteillani on tunnareita. Ei välttämättä mitään tiettyä, mutta muisto yhteisistä hetkistä. Esimerkiksi High school musicalin Together everyone laittaa suun virneeseen väkisinkin!
En tarvitse sen kummempia huumausaineita eikä ole kyllä koskaan tullut mieleenikään sellaisia ottaa. Hyvä musiikki on se, mistä saan parhaimmat "kicksit."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti