Jos jotain rakastaa eniten maailmassa, onko se mahdollista saada? Tai kun sen vihdoin saa, miten onnistuu sen säilyttämään?
En tiedä, onko se edes mahdollista. Saada se, mitä eniten haluaa. Se, mitä eniten haluaa ja se, mitä eniten rakastaa.
Ketään eikä mitään ei voi koskaan saada omaksi. Sen voi silti saada lainaan, edes hetkeksi. Minulle tuo laina riittää mainiosti. En halua omistaa ketään. Mutta kun saisi edes lainalle…
No, minulla on käynyt hyvä tuuri. Olen saanut lainalle sen, mitä rakastan. Olen saanut sen, mitä halusinkin. Ja haluan edelleen.
Mutta mitä seuraavaksi? Mitä siitä eteenpäin? Kauanko laina-aika kestää? Kun vain virallisemmista sopimuksista tehdään kirjallinen paperi.
Aluksi tuntuu, että edes pieni hetki riittää. Sen jälkeen sitä alkaa haluta enemmän. Laina-ajalle halutaan pidennettyä, jatkoaikaa, lopulta ikuisuutta. Mutta jos se on ikuista, onko se silloin laina-aikaa? Kun ei toista voi koskaan omistaa.
Jos tietäisin, miten lainan saa pysyväksi, antaisin sille loppuelämäni pantiksi.
Haluan vangita hetken. Oli se sitten hetki ystävän, koiran, perheen tai oman rakkaansa kanssa. Rakkaita ne ovat kaikki. Kunpa vain olisivat muutakin kuin lainassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti