Kun tässä yhtenä päivänä hain hevostani laitumelta, katselin, miten lehdet lensivät ilmassa. Oli pakko vilkaista lähellä kasvavia koivuja.
EI VOI OLLA TOTTA, LEHDET KELLASTUVAT NYT JO!
Ei kai se kesä vielä mennyt? Ei kai? Eihän?
Höh. Taisi se mennä. Kai. Mutta minä en luovuta! Pitkät kalsarit saavat odottaa.
Tai mitä sitten. Mitä sitten, vaikka se syksy tulisikin jo? Nimittäin tästä se kaikki alkaa. Tätä hetkeä olen odottanut: time of my life. Uusi paikkakunta, opiskelu, kaverit=uusi alku. Tai lehti. Tai what ever. Elämäni tulee muuttumaan jonkun verran.
Syksy on muutenkin mukavaa aikaa. Vielä on ollut lämmintä, mutta pahin hyttyskausi on jo ohi. Kelpaa hevosenkin olla, kun ampiaiset eivät pure.
Poimin juuri viinimarjoja pensaasta. Ei sillä, että se olisi lempihommaani. Mutta hyvässä seurassa se meni - ja ajatellessa sitä, miten köyhä opiskelija saa talvella makua puuroon.
Jos haluaa etsiä huonoja puolia, niin järvivesi on kylmää. Mutta sitä se on ollut koko kesän ja sen kanssa eletään! En pidä myöskään kylmän tulosta, hhrrrr! Vilukissa tärisee... mutta saan alkaa käyttää neuleita: villapaitoja, säärystimiä, lapasia ja pipoja. Ehkä vielä kaivan kutimenkin esiin! Tai jos opiskelut painavat, niin vink vink äidille ja mummolle...
Syksyllä on myös kiva miettiä, mitä kesällä tuli puuhattua. Muistan ikuisesti, miten tänä kesänä meillä oli kolmet perhejuhlat. Ja ne mökkihetket, ai että! Sitä paitsi: Kuka sanoo, ettei syksyllä tulisi "syksymuistoja". Uskon, että sellaisia, ikimuistettavia, ainakin yliopistossa pääsee tapahtumaan...
Niin. Ei kai tämä syksy niin paha sitten olekaan. Se, että kesä on ohi, saa sen vain kuulostamaan hirveältä. Sanotaan mieluummin niin, että syksy on tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti