Täällä sitä nyt ollaan.
Istun siskon sohvalla ja näpytän koneella. Eipä sitä ole tällä viikolla juuri ehtinyt tehdäkään.
En aio kirjoittaa tässä nyt opinnoistani. En sano muuta kuin sen, että kaikki on auki, eikä kukaan tiedä, mitä pitäisi tehdä... englannin, suomen kielen ja viestinnän linja kun on aivan uusi keksintö täällä Vaasassa.
Sen sijaan aion kertoa elämästä koulun ulkopuolella. Meillä oli heti ensimmäisenä iltana bileet. Kaikki meni niin hienosti kuin olla ja voi...ja seuraavana aamuna klo 9 luennolle! tai no, oli siinä se akateeminen vartti.
puurokin kiehui hellalle (pesin sen kyllä, sisko!) ja suola jäi. Sitten poltin kieleni. Mutta ei se mitään, sillä edellisillan juomingit olivat jo vieneet sen mennessään. Ääni pihisi. Ja pihisee edelleen, koska seuraavana iltana täytyi mennä lauluiltaan... ja mitäpä muutakaan kuin juomalauluja merirosvoteemalla!
Elämäni on siis kaunista täällä. Katselen merta ja ihailen tähtiä. Katselen myös kuntosalin seiniä ja sen kattoa, koska siellä kimaltelevat värikkäät discopallot.
Ei elämäni silti ole ruusuilla tanssimista. Itse käyn kaupassa, itse laitan ruokani, hoidan asiani ja pidän kiirettä. Mutta en suinkaan ole yksin, ehen.
Yliopiston tekevät ihmiset, joita siellä on. En osaa kuvailla tarkemmin, se pitää itse kokea. Varmasti ehdin vielä stressata miljoonaa koetta ja kirota humanistin elämää, mutta onhan meillä toisemme. Vaikka sitten SOLLin palkkalistoilla, mutta kuitenkin.
Ystävät, joihin tutustumme, voivat olla tulevaisuutemme kontakteja. Meistä voi tulla kollegoja ja tukia ja turvia, joiden puoleen kääntyä - kuten opiskeluaikanakin.
En tiedä, mihin yliopistoelämä minut vie, mutta minulla on vakaa aikomus ottaa siitä selvää-selvänä tai ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti