Kun on uudessa paikassa ja uudet piirit, sitä täytyy hetken kokeilla rajojaan. "Vaikka hetki on raskas ja vaikea, se on elettävä huolella". Näinhän asia on, ja aion todellakin ottaa joka hetkestä kiinni. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen loppuen lopuksi omillani, vaikka siskon kanssa vielä punkkaankin. On totta, että "Jokaisesta joku välittää", mutta vastuu on aina itsellä. Itselle ei auta selitellä, miksi tein mitäkin. Kun tietää totuuden, on vaikea uskotella itselleen muuta. Jokainen päätös täytyy hoitaa itse. Toki aina voi kilauttaa kaverille tai äidille tai mummolle, mutta olet silti itse se, joka tietää parhaiten. Välillä tuntuu : "Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan,, ei auta kuin yrittää ja yrittää..."
Päätöksenteossa vakeinta on silti se, että usein et päätä vain omista asioista. Jälkeenpäin kuvailee tilannetta: "Enkä tiennyt oonko seitissä vai siimana, niin solmussa kuin verkot usein on". Olisi helpompaa päättää vain omista asioistaan, eikä miettiä muita. Kuten teen joskus liikaakin. Pitäisi elää omaan tyyliin! Muistutan siksi välillä itseäni, että olen itse se, jonka elämästäni päättää. Jos en tee sitä, sen tekee joku muu ja ties miksi elämä muuttuu.
"Nuoruus on murhenäytelmä
Saarivaltio eksyksissä
Nuoruus on ventti leuassa
Naurunpyrskähdys kuilun partaalla
Haparoivat katseet
Huulten sipaisu ja suudelma
Käsi hiusten syleilyssä
Toinen takataskussa"
Elämä ja nuoruus on sitä, miten itse sen koet. Sinä päätät, sinä myös otat siitä vastuun. Ja ilon irti! En halua elää kuin viimeistä päivää, vaan haluan elää joka päivän ja vanhana miettiä näin:
"...On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui..."
Eläkäämme siis elämämme meille itselle sopivammalla tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti