Kun uni ei tuu

Olin koulussa väsynyt, siellä meni taas liian myöhään. Kun pääsen kämpille, saan jostain tarmonpuuskan, laitan ruokaa ja vierailen siskon sohvalla (Justimusta katsellen, oli muuten paras jakso tähän mennessä!). Siinä vaiheessa kun pääsen takaisin omaan pesääni kello on jo niin paljon, että sänky kutsuisi. Silti en saa itseäni sinne, en millään. Kuulostaako tutulta?

Hyvä tapa on rauhoittaa itseään musiikilla. Tehosekoittimen biisi "Mä haluun rauhottua" kuvaa mielestäni hyvin tunnetta, kun pää miettii kaikenlaista ja kaikki tuntuu olevan sekaisin - usein se on kuitenkin niin, että kun aamulla herää, asiat ovat paljon paremmin.

"Tyhjät aivot, täysi pää
joskus liikaa aikaa jää
ajatella vain
ajatella vain kaiken turhuutta

Niin paljon mutkia
joista huomaa et on kakara
ei haluu muuta kuin
haluu muuta kuin kutistua

Anna mun ees hetken aikaa olla sun
anna rauhoittuu sun luona tai mä luhistun
niin sekaisin saa pään joskus maailma tää
vain rakkaudella kai se selviää.."

Jostain syystä juuri nukkumaan mennessä, kun pitäisi rauhoittua, mieleen tulee kaikki maailman epäkohdat ja asiat, joille pitäisi juuri sillä hetkellä tehdä jotain ja tekemättömät työt ja tentit ja...mitäköhän tästä elämästä nyt oikein tulee, vai tuleeko mitään? Olenko kärpäsenpaska katossa vai joain suurempaa? Ollako vai eikö olla?

Sitten, kun vihdoin saan itseni petiin, alkaa pyöriminen. Levottomuus, tuskanhiki, peitto luisuu ja tyyny on liian litteä. Välillä ajaudun horrokseen, sitten kuitenkin herään ja tajuan, etten ole nukkunut koko yönä. Vaikka olenkin nähnyt outoa unta, jossa alienit jahtaavat minua ja yritän ampua niitä ja ne huutavat ja haukkuvat humanistiksi. Alkaa pyöriminen ja hyöriminen. Sitten alkavat omat aistiharhat: Onkohan siellä täysikuu vai katuvaloko sen ? Ulvovatko sudet vai kuuluuko Teklasta palohälytys? Mikä on elämän tarkoitus?

 Mieleeni nousee Raappanan biisi "Kun uni ei tuu".

"Ei aina pysty nukkumaan, ei unen maailmaan hukkumaan
Noustava hakemaan on juotavaa, leporutiineissa suotavaa
Puolenyön maissa merkkei kaaoksen, koko päivänä pystynyt keskittymään en
Nyt saan yhden jos toisenkin aatoksen, miten pystyn piristyyn keskel kaamoksen
Jos en saa mä unta silloin aika uneksiin, ideoita muistiin lyijyl paan paperiin
Vain unessa mä saan elää suurii unelmii, siis älä herätä karhuu kesken talviuni

Unenomanen tunne, kellun näillä kaduilla ku mikäki lumme
Unettomuus raivaa tiensä jokaiselle solulle, turha tulla on edes puhumaan mulle
Unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi
Kun en saa unta mun etapiksi, kumpa saisin siitä rahaa, ois se ammatti"

Kun uni ei tuu, suosittelen kirjoittamista. "Ideoita muistiin lyijyl paan paperiin...". Kukaan ei arvostele sitä, ei kysy, oletko tehnyt sen oikein vai väärin eikä kysy, kelpaisiko se esseevastaukseksi. Vieritä sanasi paperille, luo niistä kokonaisuus, ilman päätä ja häntää. Teksi on osa sinua ja vain sinulle. Kun sanat ovat paperilla, niitä ei tarvitse enää miettiä. Vihdoin saa nukkua rauhassa.

Hyvää yötä kaikille, Good night!